Unohdettu herkkusuukirjailija

Unohdettu herkkusuukirjailija Armas J. Pulla sai aikaan muutakin kuin Ryhmyn ja Romppaisen.

Viipurissa syntynyt kirjailija, mainosmies, toimittaja ja ennen muuta herkkusuu
Armas J. Pulla (1904-1981) teki 1927 alkaneen kirjailijanuransa aikana kymmeniä humoristisia, historiallisia ja kulinarismia käsitteleviä teoksia, joista viimeksi mainitut ovat painuneet unholaan.

Sääli, sillä Pulla oli uraauurtava ruokakirjoittaja. Hän nosti jo 1970-luvulla sekä kiinalaisen että intialaisen keittiön maailman suurten keittiöiden joukkoon. Parhaiten hänet muistettaneen Ryhmy ja Romppainen -seikkailuromaaneista.

Pulla alkoi kirjoittaa anekdootteja pursuavia gastronomisia teoksiaan vasta 1964. Pullan ruokakirjapöydän entrée oli
Leipää ja viiniä. Sitä seurasi 1966 Viinien kirja, 1970 Vatsan muistelmia, 1976 Kahvi ja 1977 Mausteet.

Viinien kirjaa lukuun ottamatta Pulla oli Otavan miehiä. Viinien kirja on suomalaisen kustannusmaailman 1960-luvun pikkukummajaisen, Kustannus Oy Piccolon julkaisema. Piccolo oli yksi maisteri Christoffer Topeliuksen monista kustannusyrityksistä. Armas J. Pullan kirja päätyi Piccololle, "koska hän kuului samaan herkuttelevien herrojen kerhoon kuin Topelius", kertoo professori Heikki A. Reenpää.

Reenpään mukaan Viinien kirja on "Pullan maun mukainen viinikirja", mikä tarkoittaa epäilyä Ranskan ulkopuolisten maiden viinejä kohtaan.

Ranska ja ranskalainen kulttuuri olivat Pullalle muutenkin keskeinen intohimon kohde. Hänen Ranskaa ja sen maantiedettä ja historiaa käsittelevät kirjansa ovat myös uhmanneet ajan hammasta paremmin kuin ruokakirjat.

Armas J. Pulla toi suomalaiseen ruokakirjoitteluun kepeän ruokapöytäjutustelun, jota lukijan piti ja pitää osata annostella oikein. Ladunavaaja-Pullan jälkeen samaa kepeänsivistynyttä tyyliä jatkoi
Juha Tanttu, mutta sen jälkeen tällä sivistyksen saralla onkin ollut hiljaisempaa.

Jos Pullan kirjoja lukee kerralla kannesta kanteen, niin kitalaki puutuu ja mieli turtuu. Parhaana lukureseptinä on oikea annostelu: luku kerrallaan kuin ateria.

Sitten uuden lukunälän herättyä voi tarttua uuteen kappaleeseen ruokapöydän ja ruoka-aineiden loppumatonta anekdoottien täyttämää historiaa.

Jos nykylukija haluaa lukea vaikkapa ensimmäisiä suomenkielisiä kuskus- tai gazpachoreseptejä, niin Armas J. Pullan liki 40 vuoden takainen Vatsan muistelmia on oikea lähde.

Juhani Tolvanen