Mistä ruokakiire tulee?

Mitä on kiire? Eikö ruoka olisi oiva arjen kiireen kahlitsija? Onko meidän pakko alistua einespikamaailmaan?

Tuulia Matilaisen Kiireisen arjen kotiruokakirja(Gummerus) ja Hans Välimäen Mummola (Otava) puhuvat kumpikin arkiruoasta, mutta muuta yhteistä niillä ei ole.

Matilaisen kirja alistuu kiireelle ja yrittää auttaa kotikokkia kulkemaan maanantaista perjantaihin ulottuvan ravitsemuksellisen pikataipaleen kunnialla läpi. Matilainen antaa vinkkejä toimivan arjen suunnitteluun ja tarjoilee yli 120 "helppoa" reseptiä.

Ohjeet tuntuvat kuluneilta ja tylsiltä, mihin ehkä vaikuttaa kirjan luvattoman ankea ulkoasu ja ruskea painoteksti. Mieltä tökkivät myös kovasti ohjeiden määreet tyyliin "helppo sosekeitto", "yksinkertainen uunikala", "nopea keitto".

Parasta antia kirjassa ovatkin ohjeet perustyövälineistä ja ostoslistoista. Takasisäkannen mittataulukko on suureksi avuksi, jos ei tahdo muistaa, paljonko desi sokeria nyt painaakaan.

Mutta kun "nipistetään kallisarvoisia minuutteja", käytetäänkö tuo aika parempaan elämään? Voisiko parempi elämä kotona merkitä yhteistä aikaa keittiössä ja/tai ruokapöydässä?

Hans Välimäki sanoo kirjansa alkusanoissa Mummolan olevan hatunnosto suomalaiselle arki- ja juhlaruoalle. Välimäki esittää myös perustellun kysymyksen, miksi kaiken pitäisi olla helppoa ja nopeaa.

Välimäen reseptikokoelma on hieno katsaus suomalaisen arkiruoan parhaisiin perinteisiin. Veriletut, paistettu maksa, siskonmakkarakeitto ja monet muut nopeat ruokaklassikot saavat hienostelemattoman, mutta hienovaraisen päivityksen.

Sami Revon ruokavalokuvat ovat kauniita, mutta hänen kuvitteellisen mummolan fiilistelykuvansa lemahtavat kliseisiltä.

Koska minulla on pohjoiskarjalaiset sukujuuret, Välimäen pohdiskelu siitä, onko karjalanpaisti klisee, nosti niskavillani pystyyn. Miksi hämäläistaustainen kokki edes alkaa pohtia moista?
Toisaalta hänen karjalanpaistiohjeensakin tuntuu kummalliselta. Välimäki nimittäin ruskistaa ensin karjalanpaistilihat. Haiskahtaa harhaoppiselta.

Hienoa, että kirjassa on mukana Välimäen pullataikinaohje, joka on ehdottomasti paras pullataikina, varsinkin jos vaihtaa veden maidoksi.

Kustantaja mainostaa kirjaa "haikean nostalgisena", mitä se ei ole. Pikemminkin kyse on kohti unholaa painuvien suurenmoisten suomalaisten ruokien mieleenpalautuksesta ja huutavasta vastalauseesta ruokapuolielämän vääristämistä vastaan.

Hans Välimäki esittää perustellun kysymyksen, miksi kaiken pitäisi olla helppoa ja nopeaa.

Juhani Tolvanen