Tattikoulu osa 1/2: Tattisilmät auki ja metsään!
Video latautuu, odota hetkinen. Jos video ei näy, tarkista, että selaimessasi on asennettuna Flash Playerin versio 8 tai tai uudempi ja että Javascript on käytössä.
Uusimman Flash playerin voit ladata Adoben sivuilta
Koulut ja tattikausi alkavat samaan aikaan. Tattikoulun ensimmäisessä osassa sienikirjailija Jarkko Korhonen vie tattimetsälle.
Tatit ovat laiskan sienestäjän suosikkisieniä. Kun löytää hyvän apajan, sienikori täyttyy jo muutamassa minuutissa.
Keräämään ei tarvitse lähteä kauas kaupungista. Kilometrin päässä Helsingin Mellunmäen metroasemalta sijaitsee yksi sienikirjailija
Jarkko Korhosen lempimetsistä, Mustavuoren luonnonsuojelualue. Siellä kannattaa suunnata kuusien ja mäntyjen valtaamalle alueelle, josta löytyy tavallisesti parhaat tattiapajat.
- Monet tattilajit elävät symbioosissa havupuiden kanssa, mutta esimerkiksi haavanpunikkitattia löytyy usein haapojen alta, Korhonen kertoo.
Pääkaupunkiseudulla on hyviä tattipaikkoja myös Viikissä, Luukissa ja Nuuksiossa. Keskuspuisto on lähellä, mutta sieltä sienet häviävät hetkessä.
Tatit on helppo erottaa muista sienistä. Niiden lakin alla on pillejä ja jalka on pullea ja jämäkkä. Lakin väri vaihtelee punikkitatin punaruskeasta kangastatin kellertävään ja herkkutatin ruskeaan.
Myrkyllisiä tatteja ei ole. Sienireissulla on kuitenkin hyvä muistaa, että polttavan ja pahanmakuiset sappitatit muistuttavat hämäävän paljon herkullisinta herkkutattia. Ja sappitattien vuosi näyttää olevan varsin runsas.
Näiden kahden tatin eron huomaa, kun tarkastelee pillejä. Sappitatin pillit punertavat ja pullistuvat muhkuralle. Nuoren herkkutatin pillit ovat vaaleanharmaat ja siistit.
Tatit kannattaa puhdistaa jo metsässä hyvin: siistiä tyvi sieniveitsellä, harjata irtoroskat sudilla ja halkaista tatit, elleivät ne ole pieniä ja priimakunnossa. Jos tatin jalan sisässä on toukkia tai pillit syöty, tatti saa jäädä metsään.
Tattikausi kestää syyskuun alkupuolelle asti.
rss-syötteet