Valkokangas valaisee kesäyön

Elokuvien ja tv-sarjojen mainoskatkojen aikana moni menee jääkaapille syventääkseen ruudun aistinautintoja. Ulkomaisissa elokuvissa ruoka on yllättävän usein tärkeällä sijalla tarinankerronnassa. Meillä ainakin ennen vanhaan viinanjuontikohtaukset ajoivat usein samaa asiaa keskustelun käynnistäjänä. Viinanjuonti päättyi miltei aina dramaattisesti, toisin kuin ateriat. Nyt 2000-luvun myötä ruokaa on alkanut meillä saada myös kotimaisista elokuvista.

Mitäpä jos valmistaisit kotona perheelle tai ystäville varsinaisen valkokangasaterian ostamalla tai vuokraamalla tai lainaamalla ruokaelokuvan ja tekemällä siitä yhden tai useamman ruokalajin?

Jari Keräsen ja Timo Malmin Valkokankaan herkkuja (Otava) on kirja muutaman vuoden takaa, mutta se uhmaa aikaa siinä missä klassikkoelokuva tai -ruokalaji.

Sodankylän elokuvajuhlilla on ensi viikolla mahdollisuus nauttia Oulu sinfonian elävän musiikin säestämänä yksi ruokaelokuvien historian maukkaimmista herkkupaloista: Charles Chaplinin Kultakuumeessa kulkurimme valmistaa herkkupäivällisen kengästään, mutta tokkopa yhdessäkään sodankyläläisessä ravintolassa on viikonloppuna tarjolla pihviä kengänpohjasta. Huonolla tuurilla toisinpäin.

Keräsen ja Malmin kirjassa vanhoihin ruokaelokuviin viitataan vain esipuheessa, mikä on niitä tekijöitä, jotka nostavat sen modernien ruokakirjojen kaanoniin. Aina ei tarvitse hakea vanhoja, vaikeasti saavutettavia klassikkoja. Tekijöiden tarkoituksena onkin heidän mukaansa ollut tarjoilla helpoista raaka-aineista helposti valmistettavia aterioita, jotka tulevat helposti nykyaikana käsiin saatavista elokuvista.

20 uutta, tuttua tai tuntematonta elokuvaa Francis Ford Coppolan Kummisedästä Ranskalaiseen illalliseen,Pieneen suklaapuotiin ja Sofia "FF:n tytär" Coppolan filmiin Lost in Translation sekä moniin muihin ruokaelokuviin saa Timo Malmin napakan analyyttisen esittelyn, jota seuraa Jari Keräsen ruokapoiminta resepteineen ko. elokuvasta. Yksinkertainen, mutta mitä toimivin ratkaisu. Ruokaelokuviksi valikoidut filmit tulevat kaikkialta maailmasta, joten kokonaisuudessa on mukana niin blinejä, musakaa, sushia kuin pastaa ja rapumykyjäkin.

Suomalaisen kielialueen kummallisuuksiin kuulunee se, ettei kustantaja ole onnistunut saamaan kirjaa kansainvälisille markkinoille. Se on sääli ja harmi, sillä ulkomaanasukit eivät tiedä, mitä menettävät jäädessään ilman tämän kirjan moderneja herkkupaloja. Kirjan aihe ja kohdeteokset ovat niin kansainvälisesti tunnettuja teoksia, että sillä voisi olla markkinoita Tornion ohella myös Tokiossa tai Tongassa.

Juhani Tolvanen