Tarjoa lautasellinen lämmintä soppaa

"On meny zoppaa gorfaan", sanoo keitosta ongittu mies Jukka Tilsan legendaarisessa sarjakuvassa 1970-luvun lopulta. Keittolautasesta, kokeista ja keitoista on muutenkin kehitelty monen monta vitsiä ja sanontaa, mikä viitannee keittojen yleismaailmalliseen inhimillisyyteen.

Riitta Pojanluoma on rouva, joka on ruokakirjailijan uransa aikana työntänyt lusikkansa monenlaisiin soppiin. Sata soppaa (Tammi) on neljäs, uudistettu laitos hänen 1994 tekemästään Sata soppaa -kirjasta. Teos on ajanmukaistettu 2010-luvulle aina uusia valokuvia myöten. Silti kustantaja olisi voinut jossain kohdassa mainita tästä uudesta painoksesta - kirjailija itse vihjaa siitä alkuteksteissä.

Yhtä kaikki, käsillä on ylistyslaulu keitolle. Keitto on armelias ruoka, joka mahdollistaa kekseliäälle kokille miltei mitä hyvänsä. Rohkealla maustamisella arkisetkin keitot voivat nousta ylimaallisiksi makuelämyksiksi, ja alkuruokakeitto ylentää kodin tavallisenkin aterian kohti juhlavuuden ylänköjä.

Pojanluoma käy läpi kutakuinkin kaikki mahdolliset keittotyypit jälkiruokakeittojen jäädessä tosin vähemmälle huomiolle.

Ilahduttavaa on sieni-, kala- ja juustokeittojen runsaus. Teoksen makumaailma on myös maittavan avara, sillä Aasian keittiöiden keitot saavat myös sopivasti sijaa. Reseptejä voi sovittaa ja soveltaa kotioloihin, mutta silti lämmin purjo-perunakeiton olisi pitänyt minusta saada sijansa kirjassa silläkin uhalla, että siitä olisi silloin tullut 101 soppaa.

Mukavan maukas teos joka tapauksessa. Inari Savolan ulkoasu ja Sanna Peurakosken valokuvat ovat asiallisen tyylikkäitä.

Rohkealla maustamisella arkisetkin keitot voivat nousta ylimaallisiksi makuelämyksiksi.