Rupeaisinko kasvissyöjäksi?

Mutta eikö ihimine kuitenki tarvi lihhaa? vittuku ossais perustella, ettei ihimine sitä TARVI...
Olli Hietalan Lihan himo (Huuda Huuda) on pieni, rauhallinen raportti lihaa syövän oululaisnuorukaisen muutosta vegaanin kämppäkaveriksi ja hänen kokemuksestaan 180 päivää kasvissyöjänä - 60 päivää vegaanina.

Hietalan aluksi hautoma kaunis ajatus kahden eri näkemyksen yhteiselosta kuihtuu lihansyöjän aatteelliseen heikkouteen.

Mieleen nousee väkisinkin vertaus tavallisen, evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvan ihmisen arkisen uskon ja säihkelahkolaisuskon välillä. Nykymenon kielellä sanottuna vanhan ajan perusruoka on aika munatonta munattoman ja maidottoman ja kalattoman ja lihattoman vaihtoehdon rinnalla.

Meitä sekamenon kannattajia pystytään niin helposti syyttämään osallisiksi eläinkasvatuksen ja -teurastuksen sairaista virheistä.

Hietalan ihmiskoe päättyy onnellisesti. Hänen tietoisuutensa kasvaa monien kokemusten ravitsemana ja lukijat saavat kuin bonuksena nauttia uudenlaisesta omaelämäkerrallisesta sarjakuvasta mielenkiintoisten reseptien kera.

Monien muiden nykysuomalaisten ruokakirjojen tapaan tämäkin teos on painettu ulkomailla, mikä on tylsää. Jos kannattaa lähiruokaa, voisi samaan syssyyn kannattaa myös lähikirjapainoja.

Kaunis ajatus kahden eri näkemyksen yhteiselosta kuihtuu lihansyöjän aatteelliseen heikkouteen.

Juhani Tolvanen