Lihottaako leipä?

Ruotsalaisen ravintoterapeutin kirja käsittelee pinnallisesti syvällistä aihetta.

Keittokirjabuumi on saavuttanut lakipisteensä ja vuosittain julkaistavien ruokakirjojen määrä on asettumassa tasolle, jonka tavallinen ihminen pystyy käsittämään.

Reseptikirjojen määrän laskiessa ruoan terveellisyyttä pohtivien kirjojen määrä taas nousee. Samoin niiltä vaadittava taso.

Internetistä löytyy satojentuhansien ruokaohjeiden lisäksi myös erilaisia tietosivustoja, mutta niiden selaaminen on tylsää. Siksi käteen sopivat painetut teokset ovat apu arjen ihmettelyissä.

Odotin paljon ruotsalaisen ravintoterapeutin Anna Ottossonin kirjalta
Lihottaako leipä? - Kyselykirja ruoasta ja terveydestä (Schildts). Pettymystä oli vaikea niellä, kun sitten teoksen sai käsiinsä.

Lyhyistä, muutaman rivin tietoiskuista koostuva teos antaa ohjeita ja vinkkejä niin painonpudotukseen kuin erilaisten ruoka-aineiden terveellisyyteen tai ihmiskehoa ja ruokaa koskeviin kysymyksiin - tai kymmeniin muihin ongelmiin. Tekijän mukaan hän oli uransa aikana vastannut niin monenlaisiin kysymyksiin, että hän päätti koota niistä kirjan.

Lopputulos on kuin yksiin kansiin pantu valtaisa kasa aikakauslehtien tietoiskuruutuja. Lukijalle tulee hermostunut olo, eikä sinänsä mielenkiintoisten kysymysten vastauksia jaksa kuin selata samaan tapaan kuin selataan lääkärin vastaanottohuoneessa olevia vanhoja lehtiä. Luettu tieto tahtoo valua heti mielestä pois.

Tuota olotilaa ei helpota yhtään teoksen graafinen asu, joka sekin on kuin lainattu noista aikakauslehdistä.

Kaiken kukkuraksi kirjasta henkii ultraruotsalaisuus, jota ei ole edes yritetty kitkeä pois. Ylipainoisten ruotsalaisten määrä on naapurimaassa 2,5 miljoonaa. Samaan yhteyteen olisi voitu ottaa myös tieto, kuinka paljon meillä on ylipainoisia. Monia kirjan kymmenistä pienistä Ruotsi-tietohippusista olisi voitu edes höystää jonkinlaisella Suomi-vertailulla.

Kirjan lopussa on lähdeluettelo, mutta tänä maailman aikana ruokatietokirjan saisi kyllä toimittaa niin sovittaen, että mukaan olisi liitetty edes jonkinlainen suomalaisten teosten luettelo tai edes lista niistä suomalaisista verkkosivuista, joissa asiasta olisi saatavilla lisätietoa.

Tylsää, sillä kirjan aihe on mitä tärkein. Onneksi hakemistossa on pyritty antamaan riittävän laaja hakusanavalikoima, jolla päästään nopeasti vaikkapa salmiakkiin tai vihreään teehen tai GI-termeihin.

Pinnallisen oloinen kirja mitä syvällisimmästä aiheesta. Sääli.

Juhani Tolvanen