Retkelle Martan vai Marian kanssa?

Alkujaan joutilaan yläluokan kotkotuksena alkanut piknikkeily levisi koko kansan iloksi, kun työtätekevät luokat saivat taisteltua itselleen vapaata ja lyhyempiä työaikoja.

Yhtä kaikki kyse on yhteisen aterian ilosta. Ikävä kyllä ilo ei ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen Marttaliiton kirjasta Martan eväsretki. Kirjan kamalista kauhein kansikuva pulloon kaadetusta gazpacho-keitosta parmesaanitikkujen kera tiivistää teoksen niin hyvässä kuin pahassakin.

Hyvää kirjassa ovat monipuoliset ruokaohjeet ja eri puolilta Suomea kerätyt uudet ja vanhat eväsretkikuvat.
Kirjan annoskuvat eivät puolestaan välitä mitään eväsretkien kuplivasta ihanuudesta. Valokuvastudion pöydälle on kasattu erilaista epämääräistä rekvisiittaa, jonka avulla voitaisiin kuvittaa mikä hyvänsä keittokirja eli sen kuvat eivät vie meitä metsään eivät puistoon, eivät minnekään. Tylsää!

Vallan toisenlainen on Helsingin kaupunginmuseon kirja Pique-nique - eväsretki Helsingin historiaan. 2000 ilmestyneessä kirjassa on eväsretkien historiaa ja tarjotaan alkuperäisreseptein malliruokalistoja piknikeille 1600-luvulta alkaen.

Kuinka mukavaa onkaan rakentaa historiallinen piknik oikeine ohjeineen! Muuta vikaa kirjan ohjeissa ja vihjeissä ei ole kuin, että mallireseptit loppuvat 1860-luvulle.

On hauska huomata, että gazpacho-keitto on tässäkin kirjassa nostettu tämän vuosituhannen alun peruspiknikherkuksi. Tässä kirjassa on väriä ja iloa, josta marttojen olisi suonut ottavan mallia.

Juhani Tolvanen