Ranska on très chic!

Ranska on tämän syksyn ruokamaa numero un. Elämme samaan aikaan vaihetta, jolloin asiantuntija toisensa perään eri puolilta maailmaa marssii keittiön ovelle väittämään, että Ranska ei ole enää "gastronomian edelläkävijä ja johtotähti". "Luova keittiöäly" on näiden ruokaälykköjen mielestä Espanjassa tai Britanniassa tai Yhdysvalloissa tai Japanissa.

Väittämä saattaa olla totta tai saattaa hyvinkin olla olematta. Toisaalta tuntuu siltä, että mitä väliä, kehittääkö joku laboratoriokokki Yhdysvalloissa sammalpalleroita tai Japanissa vasikanfilesuklaata, kun voimme luottaa siihen, että pienessäkin ranskalaisessa kaupungissa on ruokapaikka, josta saa tarte Tatinia tai burgundinpataa tai kylmänä talvipäivänä paikallista karjalanpaistin vastiketta eli pot-au-feutä.

Enpä uskaltautuisi kovinkaan luottavaisin mielin Amerikan raittien tai Englannin maaseudun pikkuteiden varsilta etsimään jotain "innovatiivista" tai edes herkullista. Ruoka-Ranskassa kaikki on toisin.

Eli Ranskan ruoan voima on perinteessä ja aidoissa kotimaisissa raaka-aineissa.

Ranskalaisen kirjallisen ruokasyksyn yllättävin herkkukattaus on Glorian ruoka & viini -lehden uunituore numero, joka vie lukijan satasivuiselle ruokamatkalle Ranskaan. Huolella laadittu ja kauniiden valokuvien sekä hyvän taiton höystämä kokonaisuus esittelee niin ranskalaisia juustoja, reseptejä, kirjoja kuin viiniuutuuksia.

Anna-Maija Tanttu ja Jyri Muttonen esittelevät Ranskan makuaakkosia A:sta Zetaan. Ranskalainen espelette-chilipaprika saa myös seikkaperäisen esittelyn. Viinintuottajien ja kokkien haastattelut, kirjailija
Jari Järvelän ranskalainen ruokakolumni ja Lyonin, Helsingin ranskalaisimman ravintolan esittely ovat kirsikkoina kakussa.

Tästä lehdestä on hyvä aloittaa kodin ranskalainen ruokasyksy, sillä lehtipisteestä tuote päätyy nopeasti kalankääreeksi tai kompostinpohjalle. Ruokakirjojen elinikä on sentään toistaiseksi vielä useita kuukausia.

Juhani Tolvanen