Raakaa peliä

Onko hellaton koti huoleton?

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: vegetaristi, laktovegetaristi, lakto-ovovegetaristi, lakto-ovo-pescevegetaristi, vegaani, fennovegaani, fruitaristi ja raakailija. Kasvissyöjiä he ovat yhtä kaikki. Heistä vegaani syö ainoastaan kasvikunnan tuotteita, muut sitten niitä vähän toisella tapaa rajoittaen.

Raakaravintovalmentaja Mea Salo on tehnyt ajatuksia herättävän kirjan Hellaton kokki - raakaravintoa kasviksista (Moreeni).

Sen sisältönä on ravinto, jota ei ole missään vaiheessa kuumennettu yli 40-asteiseksi. Vajaa puolet kirjasta käsittelee kasvis- ja raakaravintoa ja vähittäistä siirtymistä kokonaan sen käyttäjäksi. Loput kirjasta on sitten raakaravintokeittokirjaa eli reseptejä.

Uunituoreen kirjan pikanttina mausteena on Salon maininta siitä, että hänen Raakavalio-nimellä rekisteröimänsä raakaruokakonsepti on nostattanut nimeltä mainitsemattomassa meijerifirmassa niin suurta porua, että se vaatii tavaramerkin kumoamista. Siksi Salo kutsuukin aihettaan paratiisiruoaksi. Paratiisiruokaohjelman ruoka on täysin kasviperäistä, kuumentamatonta, gluteenitonta, luomua, lähiruokaa ja tekijän kertoman mukaan myös maukasta ja helppoa.

Mea Salo on entinen ruoan sekakäyttäjä, joka sai 2000-luvun alussa kasvisherätyksen ja kääntyi lopulta 2003 vegaaniksi. Kirja perustelee osin hyvin, osin keskustelua herättävästi syitä, miksi kasvisruokailuun tulisi siirtyä.

Tuotantoeläinten huono kohtelu yhtenä perusteluna herätti minussa kummastusta raakailijaksi ryhtymiselle. Tuotantoeläinten kohtelu ei muutu tuolla tavalla toisenlaiseksi yhtä vähän kuin Suomessa harjoitettu politiikka muuttuu sillä, että jättää äänestämättä tai kirkon linja muuttuu sillä, että eroaa kirkosta. Kaikki muutos vaatii - niin valitettavaa kuin se onkin - aktiivista toimintaa, ei passiivista syrjään vetäytymistä.

Hellaton kokki herätti myös minut miettimään omia syitäni sekakäyttämiseen.
Ihmisen elimistö sopii myös lihan käsittelyyn, minusta liha ja kala ovat mitä herkullisimpia lisiä lautasella kasvisten seurana. Liha tekee kodin ruokalistan laatimisen paljon helpommaksi, eli minun ei tarvitse käyttää entistä suurempaa siivua päivästäni ruokahuoliin. Sitten minusta on mukava käydä ravintolassa syömässä.

Kirjan ruokaohjeet ovat mielenkiintoisia, ja kotimaisten kasvisten saannin parantaminen saa minut kokeilemaan niistä varmasti suurinta osaa. Ohjeet houkuttavat kokeiluun - eivät niistä valmistettujen ruokien kuvat.

Amatöörimäisesti räpsäistyt annoskuvat pilaavat kirjaa, minkä tekee myös tyhmä kardinaalivirhe: ruokaohjeista ei ole minkäänlaista hakemistoa.

Rupea sitten selaamaan, missä ihmeessä se vatokeksien tai pumppajuuston tai omkkanan ohje oikein olikaan. Tuosta virkkeestä myös tulee esiin kirjan kolmas vaivaava seikka: väkisin hauskoiksi väännetyt ruoan nimet. Vato on lyhennelmä vatsan toiminnasta jne.

Puutteineenkin teos on mielenkiintoinen lisä vuoden kasvisruokakirjalaariin, joka on jo nyt täyttynyt ilahduttavan suureksi.

Juhani Tolvanen