Puhtaiden raaka-aineiden puolesta

Jos sinulla on kotonasi Weilin+Göösin teossarja Makujen maailma, älä osta tätä kirjaa. Muussa tapauksessa voit kantaa eurosi kauppaan, sillä Sonja Blåbergin ja Kaisa Torkkelin Aidon maun juurilla – kotiruokaa tuoreesti (WSOY) tuo todella raikkaan näkökulman kotikeittiöön.

Kirjan aineisto siis julkaistiin ensimmäisen kerran 2003. Ennen muuta tämä kirja on kunnianosoitus valokuvaaja Timo Viljakaisen ja hänen vastikään edesmenneen puolisonsa Margareta Nygårdin ruokakuvaustaiteelle, sillä taidettahan heidän kuvauksensa, valotuksensa ja annosasettelunsa totisesti on.

Oman puutarhan, metsien ja lähikauppojen antimet ovat nousseet pitkin viime vuosikymmentä entistä tärkeämmiksi. Nyt lähiruoasta saarnaavat sydän innostuksesta hehkuen niin EVAn johtaja Matti Apunen kuin europarlamentaarikko Timo Soinikin.

Aidon maun juurilla rohkaisee veikeästi käyttämään arkisessa ruoassa pihan ja metsien yrttejä, kuten vaikka suolaheinää, maitohorsmaa tai poimulehtiä. Kirjan sävy on innostava.

Lenkkimakkaravuokaa en ole tehnyt sitten 1970-luvun. Punajuuri-makkarapaistos, jossa vuokaan asetellaan ohuenohuita punajuuri-, lenkkimakkara- ja sipuliviipaleita ja tuo herkku maustetaan tuoreilla salvianlehdillä ennen kuin päälle kaadetaan munamaito, on kuitenkin vallan muikean kuuloinen.

Raitajuuricarpaccio ja nokkosvoi ja uuniperunoiden linssicurrytäyte ovat myös eksoottiselta laidalta, mutta kaikki kirjan raaka-aineet ovat pääasiassa meille tuttuakin tutumpia lähimarkettien aineksia. Blåberg ja Torkkeli ovat vain panneet vanhoja ohjeita uusiksi.

Lähiruokaa ylistävä kirja olisi kyllä saatu painaa Suomessa, sillä onhan WSOY:llä kotimaassakin kirjapaino. Latvialaisen painon bravuureihin (?) kuuluvat teräväkulmaiset pahvikannet ovat minusta ääliömäinen keksintö keittokirjalle, sillä jo viikonkin käytön jälkeen kirjan kulmat alkavat pehmentyä.

No, ehkäpä kustantaja julkaisee kirjasta taas kahdeksan vuoden kuluttua uuden laitoksen. Sen oivallinen sisältö nimittäin kantaa pitkälle.

Juhani Tolvanen