Parasta vauvalle!

Miksi lastenruokakirjat ovat aina niin rumia?

Vauva tarvitsee omaa, muun perheen ruokavaliosta poikkeavaa ruokaa aina vähän yli vuoden ikään asti. Jos äidinmaitoa riittää, tuo soseiden ja mössöjen aika alkaa viimeistään puolen vuoden iässä. Siinä vaiheessa ensi-ja toiskertalaisetkin vanhemmat ovat tovin sormi suussa ilman asianmukaista apua ja neuvontaa.

Siksi pienten lasten ruokakirja on mitä tervetullein teos. Kotitalousopettajat Päivi Enarvi ja Jaana Koskenniemi tekivät 1994 teoksen Kotiruokaa vauvalle (Otava). Nyt tekijät ovat päivittäneet teoksen vuoden 2010 kuosiin.

Kirjan ohjeet ovat ikäkaudelle neljästä kuukaudesta vähän yli vuoden ikään, jolloin lapset alkavat jo jakaa tavallisen ruokapöydän iloja muiden kanssa.

Kirjan sisältö on ilahduttavan monipuolinen. Kiisseleitä, puuroja ja soseita on tarjolla mukavan monta lajia, ja viljalajikkeidenkin kirjo on hyvä aina spelttiä myöten.

Vauvanruokien maustamisessa nostetaan hyvin esiin myös yrttien mahdollisuudet. Itse tehty vauvanruoka on paitsi terveellisempää kuin purkkiruoka myös huomattavasti halvempaa.

Teos on selvästi tarkoitettu vasta-alkaneille vanhemmille, eli sen väline- ja taustatieto-osuudet ovat havainnollisia ja selkeitä. Tekijät rohkaisevat myös monipuoliseen raaka-aineiden käyttöön varoittaen myös allergiavaaroista.

Miksi kirja kuitenkin on niin tolkuttoman arkipäiväinen ja ruma? Jos minun lapseni olisivat vielä pieniä, totisesti tahtoisin etsiä heille ruokaohjeita innostavasta ja kauniista lastenruokakirjasta enkä 1960-luvun DDR-henkisestä lurpakkeesta.

Kirjassa puhutaan kyllä täysjyväriisistä ja -pastasta, mutta missä ovat luomuraaka-aineet? 2010-luvun vauvanruokakirjassa luulisi luonnonmukaisesti ilman keinolannoitteita tuotettujen raaka-aineiden tulevan edes vaihtoehtona esiin. Samoin raaka-aineiden kotimaisuutta olisi pitänyt korostaa.

Vauvanruoan pitäisi olla mahdollisimman luonnollista ja mahdollisimman vähän käsiteltyä, joten margariinin suosittaminen vauvan rasvaksi voin sijasta nostattaa kulmakarvoja. Onneksi rasvoissa sentään mainitaan kasviöljyt.

Kummastusta herätti myös tekijöiden suosittelema hedelmäsokeri sen sijaan, että he olisivat nostaneet esiin erittäin terveellisen täysruokosokerin eli intiaanisokerin.

Hienoa kirjassa on viimeisen sivun raaka-aineiden painotaulukko, josta on suuri apu arjessa.

Juhani Tolvanen