Mieti, mitä panet lautasellesi!

Tehotuotanto-sana on saanut viime vuosina kirosanan leiman, ja amerikkalaisen Jonathan Safran Foerin uunituore kirja Eläinten syömisestä (Atena) perustelee sen juurta jaksaen ja hyvin.

Se kärsimys ja suoranainen eläinrääkkäys, joka voittojen maksimointiin tähtäävään elintarviketuotantoon sisältyy, ylittää vastenmielisyydessään inhimillisen käsityskyvyn.

Tiukasti dokumentoitu teos kertoo levollisen rauhallisesti eläinten amerikkalaisen tehotuotannon historian ja synkän nykytilan, jolla teoksen kirjoittaja perustelee päätöksensä ryhtyä kasvissyöjäksi.

400-sivuisen teoksen lopussa on suomalaisen Animalia-järjestön toiminnanjohtajan katsaus Suomen tilanteeseen, joka on samankaltainen, joskaan ei yhtä hirvittävä kuin Yhdysvalloissa – kiitos muun muassa eläinsuojelulainsäädäntömme paremmuuden.

Toisaalta meilläkin eläinten kasvatustilojen määrä pienenee koko ajan samalla, kun tuotantoeläinten määrä kasvaa.

Suurimmissa suomalaisissa sikaloissa on yli 3 000 sikaa, ja meilläkin on yli 100 000 broilerin tuotantotiloja. Suomalaisten tehotilojen omistajien käyttäytyminen kielinee huonosta omastatunnosta, sillä miten muuten voitaisiin selittää vaikkapa tarkastuksia tekevän eläinlääkärin vaatetuksen aiheuttamaa suuttumusta. Helsingin Sanomat kirjoitti viime viikolla, että lääkärin puseroon kirjailtu lääketehtaan logo Animal health pani sikatilallisen jo luokittelemaan lääkärin
Animalian edustajaksi. Tapaushan on kuin suoraan Orwellin Eläinten vallankumouksesta.

Tehotuotannolle sukua oleva ryöstökalastus on myös tyhjentämässä maailman meriä kansainvälisten kalastuslaivastojen viedessä leivän tavallisten kalastajien nenän edestä. Ja sitten huokaillaan, miksi afrikkalaiset köyhät yrittävät väen väkisin paeta Eurooppaan.

Eläinten syömisestä -kirjan lukeminen herättää sekaravintoa syövän mielessä monia ajatuksia. Päällimmäiseksi nousee kysymys, miksi meillä ei saa suomalaista luomusiipikarjaa. Ja jos luomumunia ei ole saatavilla, on parempi jättää leivonta ja munakkaat sikseen.

Teos on ajoittain ärsyttävyyteen asti ylipoleeminen, mutta onneksi seesteiset jaksot auttavat kärsivällistä lukijaa. Kirja on suomennettu harmittavan huonosti, niin että lukiessa joutuu senkin
vuoksi ajoittain miettimään kirjailijan järjenjuoksua.

Juhani Tolvanen