Luonnon voimilla

Esivanhempiemme ruokavalion täytyi olla oivallinen, koska me olemme selviytyneet 2010-luvulle kirjoittamaan ja lukemaan tätä arvostelua.

Uusimpia ja veikeimpiä terveysruokavalioita on uuskivikautinen eli neopaleoliittinen ruokavalio. Reippaasti tiivistettynä se tarkoittaa mieluusti lähi- eli pientilatuottajien raaka-aineisiin rakentuvaa viljatonta ja käsittelemättömistä raaka-aineista perinteisin menetelmin valmistettua ruokaa. Ihminen voi sen mukaisesti syödä lihaa, kalaa, munia ja vihanneksia.

Vältettäviä aineita ovat kivikauden jälkeen tulleet vilja- ja tuoremaitotuotteet. Voita, kasviöljyjä, kermaa ja jogurtteja suositaan, mutta esierkiksi tuore maito jätetään niille, keille se kuuluu.

Heljä Suuronen-Geibin ja Leena-Sisko Johanssonin Melkein kivikautinen keittokirja-luonnonmukaista lähiruokaa (readme.fi) on hauska, pieni kirja tuosta maailmalla suosioon nousseesta ilmiöstä. Tekijät perustelevat kiinnostavasti lukuisiin tutkimuksiin perustuen ruokavalionsa paremmuutta.

Neljännes kirjasta on tietoa ja taustaa ja loppu yksinkertaisia uuskivikauden reseptejä miltei joka kaupasta saatavista raaka-aineista. Viitteet ja kirjallisuusliitteet ovat hyviä, mutta kirjan ulkoasu on kauniisti sanottuna oppikirjamaisen vaatimaton. Onneksi kirja on painettu Suomessa toisin kuin eräoppaana leipäänsä nauttivan Petri Hautalan Tuulenhuminaa -elämyksiä luonnossa (Docendo).

Tavallaan sympaattinen kirja on kummallinen sillisalaatti. Tekijän hienot luontokuvat sekä eläin- ja kasvitietoiskut ovat saaneet seurakseen joukon reseptejä vähemmän hienojen ja onnistuneiden ruokakuvien kera. Monet ruokaohjeista ovat hyvin hankalia erätulilla toteutettaviksi, mutta kummajaisten vastapainona on matkassa sitten mm.toast skogen - puolukkamajoneesilla ja kuusenkerkkäsiirapilla päällystetty ruisleipä, joka kirjan lopussa herauttaa veden kielelle.

Juhani Tolvanen