Lähelle on pitkä matka

Heikki Ahopelto on suomalaisen lähiruoan suuria apostoleja. Sen vuoksi tänä gastro-messujen ja Vuoden kokki -kisan viikonloppuna on mitä sopivinta tuoda esiin hänen teoksensa Lähellä - hyvän maun ruokia (Otava).

Vuoden kokki -kilpailun nuorissa finalisteissa ei tainnut olla yhtäkään, joka ei olisi puhunut täydestä sydämestä puhtaan, suomalaisen luomuruoan puolesta. Otetaan ajatusmalli Formula 1 -automaailmasta, jonka oivallukset vähitellen suodattuvat tavallisiin autoihin. Voisipa toivoa, että kokkimaailman GP-tason miesten ja naisten luomuideologia siirtyisi meille tavallisen kansan keittiöihin.

Ahopellon kirjan tekstiosuudessa on monia maukkaita haukkapaloja. En ollut tiennyt aiemmin esimerkiksi sitä, että luomukasvatuksen hiilijalanjälki on puolet tavallisen viljelyn vastaavasta.

Pirkanmaan ruokamaailmassa pitkälti toistakymmentä vuotta lähes kaikkea tehnyt keittiömestari tiivistää myös hyvin ajoittaista kiistelyä herättävän lähiruoka-termin.

Siinä ei ole kyse kilometrien mittaamisesta, vaan yhteistyöstä sellaisten suomalaisten tuottajien kanssa, jotka jaksavat puurtaa suomalaisen elinkeinonsa parissa tehden puhdasta ruokaa puhtaassa ympäristössä. Tuossa suomalaisten maan puolustajien joukossa on sitä oikeata 2000-luvun isänmaallisuutta ilman kumpujen yö -tematiikkaa.

Heikki Ahopellon kirja on tärkeä, mutta samalla se on vähän kummallinen sekahedelmäsoppa.
Monipuoliset ruokaohjeet aitosuomalaisista raaka-aineista houkuttavat kotikokkia tarttumaan niihin vaikkapa yrittämällä tehdä itse rahkaa näin pääsiäisen alla.

Jaani Vaahteran ruoka- ja tunnelmakuvat ovat yksinkertaisia, mutta taidolla otettuja. Kirjan tekstiosuus jakautuu Ahopellon "ajatuksiin" ja Johanna Meurmanin "tarinoihin". Ennen kuin huomasin tuon eron, ehdin jo hermostua yksikön kolmannessa persoonassa kirjoitetuista "Heikki-tarinoista" yksikön ensimmäisessä persoonassa kirjoitettujen mietteiden jälkeen. Tuo rakenne ei välttämättä toimi.

Tarinoissa Ahopelto vaeltelee erilaisten tovereittensa luona puhumassa sinällään asiaa, mutta esimerkiksi Lontoon ja Tenojoen "ruokaskenen" herättämät ajatukset olisi voinut tiivistää jossain kohdassa vain omiksi virkkeikseen.

Tärkeä kirja - ilman sitä tulee toimeen, muttei ilman sen tarjoamaa lähiruoka-ajattelua. Lähiruoka näet on vuosituhannen tärkeä juttu.

Juhani Tolvanen