Kakkunaisen herkkuja

Monelle nykysuomalaiselle Pehr Evind Svinhufvud on lähes yhtä tuntematon kuin Karl August Fagerholm.
Ellen Svinhufvud on sen sijaan ollut monen mielessä ja kielellä vielä 2000-luvullakin.
Suomen presidenttinä 1931-1937 olleen P.E. Svinhufvudin eli kansan suussa Ukko-Pekan Ellen-puoliso antoi nimensä jo 1937 Stella-konditorian kakulle, joka oli suomalaisen kakkuteollisuuden suuria menestystarinoita.
Sitten tuli iso paha Stockmann, joka teki 2000-luvulla sanoinkuvaamattoman ilkeän tempun: irtisanoi Stella-sopimuksensa ja rupesi valmistuttamaan ja myymään kakun halpisversiota alkuperäisellä nimellä.
Se johti sitten Stellan konkurssiin ja tuhoon. Muun muassa tuo tarina on oheiskertomuksena mukana Sirkka-Liisa Lehtisen ja Sirkka Svinhufvudin hienossa kirjassa
Ellen Svinhufvud - rakkaudesta ruokaan ja Ukko-Pekkaan. (Otava).
Kirjan lähtökohtana ovat Lehtisen saamat kolme vahakantista vihkoa, joihin Ellen Svinhufvud (1869-1953) oli kerännyt ja kirjannut tavallista harvinaisempia reseptejä 1880-luvulta aina 1950-luvulle. Arkiruokaohjeet olivat niin hyvin mielessä, ettei niihin turhaan mustetta tuhlattu.
Kirja kertoo mielenkiintoisin reseptipoiminnoin suomalaisen porvariskodin ruoanlaitosta. Sen modernisoimattomat ruokaohjeet houkuttelevat kokeilemaan vielä nykyaikanakin, sillä ohjeiden painotus on kasviksissa ja ennen muuta hienoissa leivonnaisissa.
Kirjan työnjako on ollut ilmeisesti se, että Lehtinen vastaa tekstistä ja Ellen Svinhufvudin pojanpojan puoliso Svinhufvudien kotimuseon hoitajana resepteistä ja taustatiedoista.
Jotkin sisällön kauneusvirheet hyppäävät silmille, ja joistakin asioista olisi halunnut tietää lisää.
Loukkaava on kirjan virke: "Ellen rakasti hyvää ruokaa, ehkä vähän liikaakin." Elämäkerturin ei pitäisi panna ainakaan omaan suuhunsa mainintaa siitä, että kohde on lihava tai ruma tai laiska - vaikka joidenkuiden mielestä niin olisikin.
Ellen Svinhufvudin kerrotaan kirjoittaneen kullekin lapsellensa oman ruokaohjevihon. Niistä ja niiden sisällöistä suhteessa kotimuseosta löydettyihin vihkoihin olisi kuullut kernaasti lisää.
Katsokaapa kirjan kantta: teoksen ulkoasun tehnyt graafikko Päivi Puustinen on ottanut sen hennonvaaleanruskean värisävyn suoraan Ellen Svinhufvudin nimeä kantavan kakun kreemistä! Mikä ihana oivallus!
Muutenkin kirja on kaunis, pieni helmi.

Juhani Tolvanen