Juo ja syö Wagnerin seurassa

Kovasti kaunis on Juba Tuomolan ja Vesa Anttosen Wagnerin olutkirja - mitä joisin toisin (Arktinen Banaani).

Tex Hännisen tekemä ulkoasu on niin tyylikäs, että sisällön ongelmat todella harmittavat. Vika ei ole 120 olutaiheisessa sarjakuvassa, joista kolmannes on tehty varta vasten tähän kirjaan. Eikä vika ole kirjan perusideassa, jonka mukaisesti esitellään suomalaisen olutkulttuurin kehitystä 1990-luvun puolivälistä lähtien.
Vesa Anttosen perusteksti on vain niin kiertelevää, kaartelevaa ja mutkikasta, että lukija uupuu.

Anttonen kertoo teoksen kustannustoimittajan innostuneen aiheesta niin, että oli lähtenyt oluen ostoon. Se on harmi, sillä napakalla toimittamisella Wagnerin olutkirjasta olisi saatu hyvä ja tärkeä kirja. Teoksessa on myös hilpeän kamala kielioppivirhe tai kunnianloukkaus, kun kauneuskuningatar Armi Kuuselan entistä puolisoa haukutaan possuksi: "Viivi on ylpeä valinnastaan, onhan koko kansa ottanut possun omaksi vävypojakseen. Tätä ei ole tapahtunut sitten Armi Kuuselan Filippiini-Gilin."

Viivin ja Wagnerin keittokirja - mitä söisin öisin? (Otava) on jatkoa Jussi "Juba" Tuomolan V&W-keittokirjalle
Syömään! (Otava).

Kirjan lähtökohta on vallan mainio, sillä ajatuksena on yösyöppöjen helliminen: ruoat on jaettu ajanjaksoille kello 19-21, 21-23, 23-01 ja jopa 05-07:n aikaan nautittavaan aamiaiseen.

Toisenlaisilla ohjeilla tulos olisi nerokas. Kirjan ohjeet ovat kuitenkin kummallinen sekametelisoppa gazpachosta kaljavelliin ja vaativista macaronileivoksista purkki- ja einespohjaisiin 1970-luvun mieleen tuoviin ruokiin.

Siinä missä edellisen V&W-keittokirjan kaikkia ohjeita teki mieli kokeilla, Mitä söisin öisin ei houkuta tarttumaan keittovälineisiin. Herkullisinta ovat Juban sarjakuvat.

Juhani Tolvanen