Nyt on sitrushedelmien aika – katso raikkaat reseptit!

Kiisseli on helppo arkinen jälkiruoka.

Kun ulkona paukkuu pakkanen ja talviflunssa vaivaa, silloin tarvitaan jotain piristävää. Sitrushedelmät ovat nyt sesongissa.

Alkuvuosi on sitrusten aikaa. Nämä vitamiinipommit ovat mehukkaita, makeita ja edullisia. Käytä niitä tuoreeltaan tai ota ne osaksi ruoanlaittoa.

Tuoreet ja mehukkaat sitrushedelmät maistuvat parhailta aivan sellaisenaan tai tuorepuristettuna mehuna. Niistä syntyy myös hilloja, marmeladeja, leivonnaisia, jälkiruokia tai ne tuovat raikasta hedelmällisyyttä ruoanlaittoon.

Appelsiini on varmasti tunnetuin sitrushedelmä. Suomessa syödään viitisen kiloa appelsiineja henkilöä kohden vuodessa, ja mandariineja, klementiinejä ja satsumoita yhteensä lähes yhtä paljon. Muita sitrushedelmiä kuluu vajaa kilo.

On olemassa keltaisia appelsiineja ja tammikuun lopussa - helmikuussa kauppoihin tulee punaisia veriappelsiineja. Veriappelsiinien punaisuusaste vaihtelee. Puoliveriappelsiinien hedelmäliha on punainen ja kuori keltainen. Täysveriappelsiineissa sekä kuori että hedelmäliha ovat punaisia. Kaksoisveriappelsiineissä on punaisen kuoren ja hedelmälihan lisäksi vielä punainen mehu.

Veriappelsiinien väri vaihtelee riippuen puusta, puun osasta, satokaudesta ja ilmastosta.

Kaikki appelsiinit sisältävät runsaasti C-vitamiinia. C-vitamiini vaikuttaa yleiskuntoon ja vireyteen, ja parantaa mahdollisesti myös stressinsietokykyä sekä lievittää flunssaoireita. Jo yhdestä tuoreesta appelsiinista täyttyy päivittäinen 75 mg:n C-vitamiinin tarve.

Sitrushedelmät säilyvät parhaiten viileässä, mutta mehu irtoaa parhaiten huoneenlämpöisestä hedelmästä.

Appelsiinit säilyvät parhaiten viileässä, +4 - +6 asteessa. Appelsiini on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä.

Limetti ja sitruuna ovat hapokkaita sitrushedelmiä. Ne sopivatkin hyvin kastikkeisiin ja juomiin.

Sitrusreseptiikkaa

Leikkaa appelsiini kalvottomaksi terävällä veitsellä.

Marengit ovat kevyitä herkkupaloja.

Sanna Mansikkamäki